Kirjaillaanpa nyt välillä tännekin, vai käykö täällä enää edes ketään? ;) Kolmen päivän kesäloma takana ja siihenkin sain jo kisat ujutettua. Tällä kertaa ajeltiin Rantsilaan ja osallistuttiin Ruun kanssa ihkaekaa kertaa elämässämme noutajien WT-kokeeseen (working test), siis ihan viralliseen! Torstaina otettiin pikatreenit Taijan ja Sarin kanssa, kiitos kärsivällisyydestä, eikä meinannut tulla hommasta mitään, ei sitten millään ja aloin jo kauhunsekaisin tuntein miettiä keinoa, jolla osallistumisen voisi perua.... Eikä muuten ole hetkeen tuollaista tunnetta ollut, noh mentiin kuitenkin... Vernaa en ilmoittanut syystä että tiesin siellä olevan vesirasteja ja damien tiputtelu ei ole niin suotavaa (ja meidän neiti-onks-mun-tukka-hyvin ravistaa ja pudottaa enemmän kuin varmasti).

Lauantaipäivä oli kuuma, kuuma ja kuuma.Mukana menossa paarmoja ja käärmeitä.Tuomareita kaksi kappaletta, herrat olivat Ruotsista, joten jänskätti lisää, mutta turhaan, mukavia olivat ja hengissä selvisi. Eka rasti oli ykkösmarkkeeraus (eli heitto) veteen, Ruu hoiti homman hienosti, lähti viivana ja suorinta reittiä ja palautus oli myös suora ja nopea 20/20p. Tuomari totesi vaan että SNYGGT! Toisena oli ohjaus ja markkeraus, veteen kaislikkoon oli piilotettu dami etukäteen, ainoa motivointi oli veneestä kohti laukaus, pienen veneellä pyrähdyksen jälkeen (ai kuinka niin vepe-koira),Ruu sai hajun damista ja palautti nopsaan, itse hoppuilin ohjauksen kanssa. Tämän jälkeen käännyttiin 90 astetta ja seuruutin koiraa hiukan eteenpäin, sitten laukaus ja heitto kaislikon taa, ei probleemaa. 17/20p. Kolmannelle rastille oli tehty taas ohjaus ja markkeeraus, ainut vaan että ohjausta ei nyt motivoitu millään tavalla. Eli ensin tuli heitto veteen kaislikon taa, Ruu haki hienosti, sen jälkeen 90 astetta oikealle ja olisi pitänyt saada Ruu menemään suoraan, mutta ei, se markkeeraus veti puoleensa ja tämä epäonnistui 0/20p.Viimeinen rasti oli lähihakua, lampeen oli piilotettu kolme damia, joista kaksi oli saatava ylös. Tähän ei tullut motivointia, mutta eihän Ruu muuta motivointia tarviikaan kun on vettä edessä! ;) Tämä oli nopeaa toimintaa ja tuomarilta kommentti GOOD! 20/20p. Eli tämä kolmannen liikkeen nolla, vaikka puolet tehtävästä onnistuikin, vei meiltä finaalipaikan ja tuloksena ALO 0, mutta pisteet komeat 20, 17, 0 ja 20. Olin hurjan tyytyväinen tähän kisapäivään ja Ruuhun. Ruu toimi nopeasti ja oli yleisön suosikki, nimittivät nuoleksi! ;)

Sunnuntain sää oli parempi, pilvinen. Eka rasti oli kakkosmarkkeeraus, eli ensin tuli heitto ja laukaus, mutta näitä ei noudettu vielä vaan käännyttiin 90 astetta ja otettiin sama toiseen suuntaan, ne haettiin ensin ja sitten vasta ne toiset. Ruulla olisi ollut hoppu hakemaan sitä ekaa mutta malttoi kuitenkin. 16/20. Toisena rastina samalla tuomarilla oli lähihaku, lampeen kaislikon taa oli piilotettu kaksi damia ja yksi heitettiin, kaikki piti tuoda. Kaksi ekaa tuli nopeaan, kolmas takkuili kun minä pöllö ohjailin miten sattui, mutta Ruu uskoi onneksi nenäänsä. 18/20.Kolmas rasti toiselle tuomarille oli ykkösmarkkeeraus veteen, ensin heitettiin sen jälkeen koira seuruutukseen ja heinätöppään ympäri, takaisin lähtöpaikkaan ja lähetys. Tämä oli Ruulle yllättävän vaikea, eihän se ollut nahoissaan pysyä,joten jouduin komentamaan aika paljon, itse markkeeraus oli hieno, tuomarin sanoin, JÄTTE BOMMA! 13/20 (komentelu vei pisteitä) Neljäs rasti lähihakua taasen, kolme damia kaislikossa, kaksi oli tuotava. Koiraa seuruutettiin lähetyspaikkaan, samalla tuli laukaus, mutta ei heittoa. Ruu oli niin tohkeissaan että kiipesi rannalla olevaan veneeseenkin damia etsimään, sitten huomasi rantavedessä jonkun puun haon ja yritti nostaa sitä,kun ei siihen hätään damia löytynyt.. (kuulin hillitöntä hohotusta selkäni takaa) ;) Sen jälkeen keskittyi ja poimi damit talteen, tuomari sanoikin että etsii paljon silmillään, ei nenällään.17/20

Tämän jälkeen odotettiin piiiiiiitkäään, että sai tietää pääsikö finaaliin ja päästiinhän me. Eli finaaliin pääsee aina ne, kenellä on vielä mahdollisuus ykköstulokseen, mutta jos finaalitehtävän ryssii tulos on tyly ALO 0. Finaalitehtävänä oli linjalle lähetys, voi paska, ei vahvimpia puolia. Mutta onneksi oli motivoitu eli tuli laukaus kohti. Rannan heinätuppaaseen oli piilotettu dami ja lähetys tuli rannansuuntaisesti. Ruu toimi hienosti ja poimi damin talteen. 20/20. Tämän jälkeen luulin jo hommien loppuneen, mutta tuli ylläri, oltiin tasapisteissä toisen koirakon kanssa, voittaja oli jo selvillä, mutta kakkos ja kolmos paikasta meidän piti vielä taistella. Ykkösmarkkeeraus tuli kaislikkoon aika kauas, Ruu meni suoraan vettä myöten, vähän joutui etsimään, oli lähteä väärään suuntaan, pysäytin ja ohjasin oikeaan suuntaan, kuunteli pilliä hienosti ja toi damin. Toinen koira suoritui myös tehtävästä hyvin, mutta haki damin rantaa pitkin kiertäen, joten suoraviivaisuudellan Ruu voitti. Tulos upea ALO1 pisteet 16, 18, 13, 17 ja 20, sijoitus 2/8. Lisäksi Ruu oli toimitsijoiden valinta, joten siitäkin saatiin palkinto!

Olinpa sitten aika mykistynyt meidän pikku-Ruuhun, kaksipäiväinen kisa, eikä näkynyt missään, olisi ollut maanantainakin menossa kisomaan ja murjotti sitten koko päivän! ;) Ei kyllä torstain treenien perusteella ollut juuri muuta tavoitetta kuin selvitä suhtkoht kunnialla ja itseään häpäisemättä! Toisaalta kun katsoi voittaja luokan liikkeitä, niin mietin, että onpas vielä tuohon matkaa, ihan hurjia juttuja tekivät.... Harjoiteltavaa on, varsinkin linjat on nyt huonontuneet ja pillipysäytys ja muutenkin pillitystä on lisättävä! Ja malttia, malttia, malttia ja malttia!Ettei aina pääse heittojen perään. Tällaista tällä kertaa, ei pöllömmin!

Juu viikonloppuna oli ohjelmassa WT-leiri (eli working test) Siilinjärvellä, kuljin kotoa käsin, kun ei tuo matka niin kummoinen ollut. Perjantaina aloitettiin wt:n teorialla by Pauliina Ahola! Itselleni ainakin ihan tarpeellinen, sai vähän perustietoa lajista.

Lauantaina leiriläisillä ei ollut muuta ohjelmaa kuin wt-kisan seuraaminen, siinäpä sitä olikin tarpeeksi. Päivä meni siellä pellolla istuskellessa ja katsellessa eri luokkien rasteja, ei se ALO nyt niin pahalta näyttänyt, etteikö joskus voisi omienkin kanssa kokeilla! Jei! Yksi laji lisää! ;) Ja tuohon otsikkoon, varasin itselleni mukaan videokameran ja tavan kameran, että voin kuvailla eri rastien tehtäviä ja seurata millä tavalla kukakin ohjaili koiriaan..... Kuvasin aikani videokameralla ja ihmettelin kun kamera herjasi, että varmista kopiontisuoja. Katselin sitten tarkemmin aamulla mukaani nappaamaa kasettia, se oli puhdistuskasetti!!!! Voi Perskule! Eikä tietenkään varakasetteja mukana! Noh, arvelin sitten tyytyväni pelkkiin valokuviin, otin vielä järjestelmäkameraan oikein pitemmän putkenkin mukaan... ja paskat, akku tyhjä, eikä tietenkään laturia matkassa. Että silleen! Muistin varaan jäi kaikki! 

noh, sunnuntaina taas paikan päälle, tällä kertaa Verna pääsi matkaan ja täytyy sanoa, että jänskäsin etukäteen hirveästi Vernan piippaamista, sillä wt:ssä piippaamista ei sallita juuri ollenkaan... Mutta päivän jälkeen sain kyllä olla Vernasesta ylpeä, piippaus oli tosi vähäistä, vaikka alkuun yrittikin, mutta kun kielsin asiasta koko päivän, piippaus väheni huomattavasti, eikä tehdessä vinkunut, muuta kuin parisen kertaa noutoon lähdössä kuului pieni pihahdus, todella hyvin Vernalta.Kysyin sitä kouluttajaltakin, että onko se hänen mielestään liian häiritsevää koetta ajatellen, niin hän sanoi, että jos se noin vähäisenä pysyy, niin ei hirveästi haittaa, voi siitä maininta tulla, mutta ei paha! Toivo elää siis Vernankin kanssa wt:stä!

Mutta siis, saatiin paljon hyviä ohjausvinkkejä ja muutenkin treenijuttuja, mitkä auttaa myös nome-puolella! Tehtiin linjaa, walk upia, lähihakua, draivia, ojan yli lähetyksiä, pillitystä. Kivaa oli, Verna jaksoi koko pitkän päivän osan jo hyytyessä, mutta on se Vernankin vauhti nykyään hitaampaa kuin silloin nuorena likkana. Sinällään harmitti että Ruu ei päässyt juoksun takia osallistumaan, sillä varsinkin Walk upit(eli koiria seuruutetaan irti rivissä, tulee laukaus ja heitto  tai useampi ja joku koirista pääsee noutamaan) olisi olleet hyviä treenejä meidän malttamattomalle neidille. mutta toisaalta Vernalle teki ihan hyvää päästä minun kanssa joskus jonnekin kahdestaan treenailemaan, eikä vaan kisomaan! Kotimatkalla Verna kävi heittämässä talviturkkinsakin.Kesä tulee!

Kyllä se wt-kirppu pääsi puremaan! ;)