Apua, apua! Kauhun paikka. Oltiin eilen vepetreeneissä Kaunislahdella ja Ruu mokoma kääntyi viennissä kesken kaiken takaisin!!!!! Itse siihen idiootti-minä ménin vielä kiljumaan, että: VIE! Jolloin varmasti lähti minua kohti katsomaan, että mitä sie kiljut. Onneksi Maisa sai kutsullaan Ruun kääntymään ja rasia tuli palkaksi. Seuraavat kaksi vientiä meni todella hyvin rasian ollessa palkkana, mutta ei ollenkaan kivaa näin soven alla tehdä tuollaista temppua! HÖH! Veneen haku onnistui myös hienosti. Maisa, ei paineita, mutta se on nyt sinusta kiinni! ;)HEH!

Verna pääsi tekemään Veneeltä veneelle viennin, häiriönä oli se että vene oli voimakkaasti rannan suunnassa ja alkuun näyttikin, että Verna porskuttaa rantaan, mutta niin vaan käänsi itse kohti venettä, hyvähyvä!

Köyden vienti, eka vienti muuten hyvä, mutta yritti tarttua uudelleen köyteen. Lisäksi jouduin karjumaan täällä-käskyä niin paljon, että otettiin uudelleen. Tällä kertaa mainio vienti, sen yhden täällä-käskyn jouduin antamaan, mutta se on annettava kisoissakin, pääasia että vie veneelle asti, eikä tartu köyteen uudelleen. Palkkana tästä oli ruokakuppi, joten näillä treeneillä pitäisi Joensuun kisoihin selvitä. HUI!

Verna pääsi hierojalle keskiviikkona, joka totesi takapään olevan jykkelissä, joten hieroin ja venyttelin Vernaa vielä eilenkin treenin jälkeen ja saatiin ohjeeksi venytellä Vernaa mahdollisimman paljon ennen kisoja. Kieltämättä aika jykkelissä meinasi olla. Jospa se siitä.

Se lehti juttu vaivaa nyt niin paljon, että pyysin oikaisua, lähinnä siihen lauseeseen "koirankoulutus aletaan vuoden iässä leikin varjolla". Ihan siitä syystä, että moni on tullut kysymään, että eikö oikeasti tarvitse aloittaa aiemmin?Lähinnä jo syksyllä alkavan koirakoulunkin takia, että ihmiset uskaltaisivat pentuineen tulla mukaan koulutukseen, eivätkä jäisi odottamaan vuoden ikää.Katsotaan nyt, oikaistaanko asia. Muut virheet olkoon!

Saanen taas selittää!!

Höh, syystä että, minusta ja koiruksista oli juttu paikallislehdessä. Minua haastateltiin harrastuksia osastoon, koiraharrastuksen osalta. Sain jutun luettavaksi etukäteen ja huomasin jutussa virheitä ja pyysin niitä korjattavaksi. Noh, arvatkaa, korjattiinko? JUUEI! Kuvassa Verna seuraa vieressäni, kuvatekstissä lukee Ruu, lisäksi siellä on lause, missä minä muka olen sanonut, että "koiran koulutus aloitetaan vuoden iässä leikin varjolla!" VOI JÖSSES! Ynnä vepen kohdalla on lause, että koiran pitää läpäistä soveltuvuustesti kahdesti, ennen kuin saa osallistua kisoihin. HMMM... Juu, sinällään ymmärrän, kun ei-koiraharrastaja tekee jutun, että ei voi millään käsittää kaikkea, mutta se tässä eniten nyppii, että ilmoitin hänelle tekstissä olevat virheet ja oikaisin ne, mutta siitä huolimatta virheitä ei korjattu. Virheet sinällään ei hypi tekstistä kenenkään silmille, jos ei tiedä mitään koirankoulutuksesta, mutta silti, ärsyttää!

Hihhei, taas siitä syystä, että Verna ja minä päästiin kuin päästiinkin vesipelastuksen SM-kisoihin Jyväskylään! Kisaan valittiin 12 koiraa voittajaluokan kolmen parhaan tuloksen perusteella. Tämä oli meidän toinen vepe tavoite tälle kesälle,  päästä kisomaan SM-kisoissa ja nyt se näyttäisi toteutuvan. Kisa käydään 7.9,  joten vielä on aikaa jänskättää.

... mutta tulipahan tehtyä! Tosin parempiakin viikonloppuvietto tapoja olisi. Siis mistä kyse?

Mejä-kokeesta Liperin Kaatamossa. Uurastus alkoi jo eilen klo yhdeksän kokoontumisella ja jäljen jaolla. Minä pääsin Minnan pariksi, joten kokemusta oli kaverina nyt ihan tarpeeksi ja saipa Minna uppoamaan minun päähän edes jotain kompassin käytöstäkin. ;) (ei mikään helppo juttu! )

Noh, aloitimme voittaja luokan jäljen suunnistuksella klo 10, maastossa mikä oli todella haasteellinen, liukkaita kiviä, kivenkoloja, vattupuskia, suota, kalliota, pari pudotusta, yksi pesä (tai sitten meillä piippasi päässä), ylämäkeä, alamäkeä, ryteikköä jne. TODELLA MIELENKIINTOISTA MAASTOA! Suunnistuksen jälkeen sama kiekka uudestaan verettäen ja piilomerkaten. (jalat vatkasi jo tässä vaiheessa) Olisiko ollut johonkin klo 14-15 väliin kun tämä homma oli valmis?

Reippaana (tai sitten ei), jatkoimme avoimen luokan jäljen suunnistuksella yhtä mielenkiintoisessa maastossa, ylämäkeä, vatukkoa, piikkilankaa, piikkilankaa toistekin, vatukkoa, ryteikköä, alamäkeä, entistä tiheämpää ryteikköä, ylämäkeä ja alamäkeä vähän lisää...Ja hirvikärpäsiä!

Veretys aloitettiin klo 17 aikaan ja lopetettiin klo 19 tienoilla. Voisipa sanoa, että oli enimmät mehut tässä vaiheessa puserrettu irti ja itsellä tavoitetaso laski tälle päivälle siihen, että kunhan hengissä jäljiltä pois selvitään, niin ole tyytyväinen. Olin aivan kuitti kotiin päästyäni.

Yön jauhoin unissani opastettavaa jälkeä, ja klo 5 aikaan soinut herätyskello tuntui soivan aivan liian aikaisin. Aamulla satoi vettä, mikä tosin taantui tihutteluksi siihen kun Kaatamoon pääsin. Jälkien arpomisen jälkeen oli laukaisuvarmuuden testaus, jonka jälkeen Verna starttasi heti ekana.

Aloitus meni suht hyvin, mutta aika nopsaan Verna hoiteli meidät ensimmäiseen hukkaan, matka jatkui jäljelle palautuksella ja vähän aikaa taas mentiin kivasti, mutta sitten saatiin aikaiseksi taas toinen hukka. Eka makaus löytyi vähän vahingossa, osoitti sen kuitenkin hyvin. Tämän jälkeen  matkalle sattui kaatuneen puun juurakko, mikä oli Vernasta huisun pelottava. Haukkui juurakkoa harja pystysä, kehotuksesta jatkoi kuitenkin jäljen parissa, mutta teki sitten kolmannen hukan, mikä tarkoitti sitä, että tuomari keskeytti kokeen, kakkossuoran puolessa välissä. Maastossa ei ollut mitään suuria korkeuseroja, mutta välillä mentiin niin tiheää ryteikköä, etten juuri koiraa nähnyt kun oksat oli silmillä koko ajan. Ojien yli mentiin myös muutamaan otteeseen ja kahden hukan jälkeen olin ihan tyytyväinen, että tuli kolmaskin hukka, että päästiin pois. Sinällään harjoituksen vuoksi olisi kiva ollut sorkka löytää, mutta tämä meni nyt näin... Jo tässä vaiheessa vaatetukseni oli ihan litimärkä, mutta onneksi pääsin saman tien jäljelle oppaaksi, ettei tarvinnut välissä hytistä kylmästä.

Opasjäljellä lähdettiin heti painattamaan n. 200m suoraan mäkeä ylös. Tässä vaiheessa muistutetaan, että minulla on edelleen se flunssa päällä, eipä paljon henki pihissyt kun mäen päälle päästiin. "Onneksi" Koira pysähtyi mäen päälle miettimään jälkeä, joten sain henkeä vedetyksi. Koira teki vielä toisenkin hukan, mutta muuten jälki meni kivasti. En eksynyt! ;) Paitsi purkaessani jälkeä hukkasin jäljen hetkeksi, mutta kompassi pelasti!  Jäljen purun jälkeen oli taas puhti totaalisesti poissa. (2,5 h sisään 2 x 900m jälki + n. 400m jälkeä), ei näytä pahalta kirjoitettuna, mutta maastot huomioon ottaen rankka suoritus, jalat on maitohapoilla, kädet naarmuilla ja hiuksissa hirvikärpäsiä. Ynnä lisäksi litimärät vaatteet päällä. Kyllä tuli mieleen useamman kuin kerran, että hullun hommaa! Tavoitteeni siis täyttyi (eli hengissä selvittiin).

  Tuomarin koeselostus:

"Hyvä rauhallinen lähtö, jossa makaus tutkitaan. Verna aloittaa hyvin ohjattuna jäljestyksen, mutta ajautuu vasemmalle hajujen perässä 1 hukkaan. Jatketaan hyvää jäljestystä ja koira käy oikealla tutkimassa hajut palaten jäljelle. Hetken päästä taas pois jäljeltä vasemmalle aina 2. hukkaan. Loppuosuus hyää jäljestystä aina 1. kulmalle, jonne kiertää 2. osuuden kautta. Merkkaa makauksen hyvin ja jatkaa pyörinnän kautta 2. osuudelle. Taas hyvää jäljestystä, kunnes mennän oikealle 3. hukkaan. Tuomari keskeyttää kokeen. Tänään koira esitti ajoittain hyvää työtä erinomaisesti ohjattuna."  AVO 0

Juu, että näin pääsi käymään, mutta eipä siinä mitä. Itse mietin, voiko kesän ja varsinkin maanantain taipparikanijälki sotkea koiraa... En tiedä! Näillä näkymin jätetään jäljestyshommat tältä vuodelta tähän ja jatketaan taas ensi keväänä. Katsotaan nyt, muuttuuko mieli!

Mutta vielä onnittelut kaikille ykköstuloksen saaneille koirakoille ja varsinkin Minnalle ja Sissylle JVA:n arvosta.Huippua! OnneaOnnea!

Tiistai-illasta porhalsin koirien kanssa flunssaisena (taas!) Kaunislahdelle mölli-vepeen, elikäs epäviralliseen vepekisaan. Aikomuksena oli osallistua kummankin kanssa, mutta koska ilmottautuneita oli jo 12, jäi Verna rannalle ruikuttamaan. (kirjaimellisesti!)

Ruun arvostelu

Veneestä hyppy   25/25 (ei ongelmaa, hienosti neiti ui minun luo)

Esineen vienti    25/25  (ei tässäkään ongelmaa, palkkana dami)

Veneen haku    25/25   (kiskoo, kiskoo, tää liike vaatii eniten "bodia", sitkeesti kirppu kiskoi. )

Hukkuvan pelastus   25/25 (hukkuva tuli mahallaan, eli hiukan raskaampi koiralle, mutta niin vain kiskoi.)

yht. 100/100 p. sij. 1/5 :)

Toinen koirakko (Hyvä Jonna ja Vanja!Ja ihan kaikki käskyt käytettynä, eikös niin?) sai myös 100 pistettä, mutta Ruulla oli nopeammat uinti ajat. Mistä lie perinyt vauhtinsa? ;)Saatiin jo epäilys aikaiseksi, onko Ruulla moottori hännän alla. :) Mutta ihan sääntöjen mukainen häntämoottori siellä vaan oli.

Eli tällä suorituksella olisi sove mennyt kepeästi läpi. Nyt pelottaa ja jänskättää. Ei uskalla kuin varovasti toivoa, että tämä sama tahti pysyisi oikeisiin kisohinkin, jotka häämöttää edessäpäin. Hui kun meni pelottavan hyvin! IIK!

 Ruu ylpeänä ihkaekan ruusukkeensa kanssa.

Noilla sanoillapa voisi tätä päivää kuvailla. Olin tänään Vernan ja Ruun kanssa noutajien taipumuskokeessa.

Verna starttasi numerolla kaksi, mikä sinällään oli hyvä, ettei neiti kerennyt kuumua. Ensin vesityö, kummatkin lokit tuli hienosti perille, toisessa vaan rantautui kauemmaksi, mikä kuitenkin oli Vernaa lähin rantautumispaikka, joten ei sinällään mitään virhettä tullut. Seuraavana hakuruutu. Markkeerausheiton jälkeen en lähettänyt heti, vaan otin pari askelta sivulle ja seuruutin Vernaa, ihan sillä, että ns. "unohtaisi" sen heitetyn. Lähti kuitenkin hakemaan sitä heitettyä, mutta toi nätisti ja palautti suoraan käteen. Seuraavat linnutkin Verna haki todella tarkasti ja suoraan minulle palauttaen, aivan huippua työtä. Tuomari haetti kuudesta linnusta viisi. Tuomarin sanoin "koira teki todella hyvää nenätyötä", meidät laskettiin kokeilemaan kanijälkeä.

Mutta ensin kuitenkin kävin kokeilemassa samaa hommaa Ruun kanssa numerolla kuusi. Vesityö oli hyvää, palautukset kauemmas ja toisen lokin kohdalla tuomari sanoi, että älä mene vastaan vaan lähde karkuun. Ruulle tuli oikein kiirus kun minä lähdin poispäin. Hyvä palautus. Hakuruudussa tein ekalle saman kuin Vernalle, eli pari askelta sivulle. Ruu lähti myös noutamaan ekaa ja palautti sen suoraan minulle. Tokalle alkoi koheltamaan, löysi sen vahingossa ja toi minulle suoraan. Tämän jälkeen alkoi päämäärätön juoksentelu, juoksi kyllä hakuruudussa, mutta nenä ei mennyt päälle. Tuomari lähti Ruulle kaveriksi ruutuun,menivät alueen takalaidalle, mistä Ruu löysi variksen ja lähti tuomaan mulle, valitettavasti vaan rikkoi riistan maasta ottaessaan. (Mitä ei ole ikinä tehnyt????) Oma veikkaus on, että paineistui tuomarista ja kuumui odotuksesta ja siitä että Verna pääsi eka tekemään hommia. Joka tapauksessa riistan rikkominen eväsi meiltä pääsyn jäljelle. Tuomari sanoi, että mielellään olisi jäljelle päästänyt ja että hänen mielestään tämä oli enemmänkin työtapaturma kuin tahallinen rikkominen, koska kuitenkin neljä riistaa tuli ehjänä ja kolme niistä heittoja.

Kanijäljelle pääsi päiväryhmän kahdeksasta koirasta neljä. Verna haisteli makausta hyvin ja kerrankin lähti jälkeä pitkin etenemään, eikä kouhottanut kuin päätön kani. Ja hetken kuluttua tulla rymisteli takaisin kani suussa roikkuen ja nätillä nouto-otteella. Tämä siis meinasi sitä, että meidän jo painajaiseksi muuttunut ja kolme vuotta mieltä kaivanut NOU 0  (mikä tuli riistan rikkomisesta) muuttui NOU1:ksi. Työvoitto, etten sanoisi, sillä paljon tämän eteen on töitä tehty.Huippu Vernanen! Tuomarina oli muuten Markku Bräyschy (sama tuomari joka antoi Vernalle sen NOU 0, silloin aikoja sitten)

Ruun NOU 0 sen sijaan harmittaa vietävästi, sillä Ruu on toiminut kuin unelma koko kesän. Näistä kahdesta pidin Ruuta varmempana. Ruulla on oikeastaan viimeisissä parissa hakuruudussa on ollut näkyvissä se, että Ruu ei käytä nenäänsä hakuruudussa. Tätä pitää nyt treenata. Katsotaan vieläkö yritetään taippareita läpäistä tänä syksynä vai jätetäänkö suosiolla ensi kevääseen. Varmaa on ainakin se, että yritys ei jää viimeiseksi, eikä mene enää kolmea vuotta ennen kuin kokeillaan uudestaan, niinkuin Vernalla. 

RUUN ARVOSTELU:

SOSIAALINEN KÄYTTÄYTYMINEN: Hieman kiihkeä. (hyväksytty)

UIMAHALU: Innokas (hyväksytty)

HAKUINTO: Erinomainen innokkuus (hyväksytty)

NOUTOHALU: Hyvät talteenotot (hyväksytty)

NOUTO-OTE: Hakualueen yhdellä riistalla kova ote, riista rikkoontuu (hylätty)

  PALAUTTAMINEN: Suoraviivaisesti ohjaajan läheisyyteen. (hyväksytty)

REAGOINTI LAUKAUKSEEN: Tarkkaavainen (hyväksytty)

ITSELUOTTAMUS JA ALOITEKYKY:- (eli tarkoittaa kanijälkeä, mille ei päästy)

YHTEISTYÖ: Hyvä (hyväksytty)

YLEISVAIKUTELMA: Innokkaasti kokeessa työskentelevä koira, jonka koesuoritus hylätään riistanrikkomisen vuoksi. (hylätty)

VERNAN ARVOSTELU:

SOSIAALINEN KÄYTTÄYTYMINEN: Tasapainoinen (hyväksytty)

UIMAHALU: Erinomainen innokkuus työskennellessään vedessä. (hyväksytty) (ei kai nyt meidän Verna uimisesta tykkää.) :)

HAKUINTO: Erinomaisella innokkuudella maalla hakeva koira. (hyväksytty)

NOUTOHALU: Nopeat talteenotot. (hyväksytty)

NOUTO-OTE: Syvä, vähäistä rauhattomuutta palautusten aikana. (hyväksytty)

PALAUTTAMINEN: Nopeasti ohjaajalle. (hyväksytty)

REAGOINTI LAUKAUKSEEN: Tarkkaavainen (hyväksytty)

ITSELUOTTAMUS JA ALOITEKYKY: Selvittää tehtävän. (hyväksytty)

YHTEISTYÖ: Hyvä (hyväksytty)

YLEISVAIKUTELMA: Erinomaisella innokkuudella ja kestävyydellä työskentelevä koira. (hyväksytty)

  Osallistutaan piiiiiitkästä aikaa viikkohaasteeseen, kun löydettiin uusi osoite haasteeseen.

Aiheena tällä kertaa: Outo. Nythän on niin, että jätän lukijoiden arvailujen varaan, tarkoitanko kuvilla, että koirat on outoja vai että kuvaaja on outo? Koiran ilmeistä sen näkee.Itse veikkaan jälkimmäistä. 

 "#*#kele!"


 "Sillä on varmaan taas lääkitys loppu... On oltava!"

Kuten varmaan huomaattekin, blogin ulkoasu on taas muuttunut, samoin kotisivujen, käykäähän kurkkaamassa. Pysytään nyt toistaiseksi tällä musta-sininen linjalla, lisäksi kotisivuille on lisätty kuvia ja tuloksia ja Oprin sivut on muokattu Muistoissa-sivuksi, vaikka kipeää tekikin, Oprin tuloksia ja kuvia en voinut vielä ainakaan poistaa, antaa nyt ajan kulua....

Treenaukset on taas jääneet vähälle viime aikoina, lähinnä taippareita ja tokoa. Ruu laittoi ranttaliksi taippari treenit toissa maanantaina sekoillen urakalla hakuruudussa, mutta tänä maanantaina toimi kuin unelma... huoh! Lisää jännitystä lajiin.

 Vernalle heitettiin varis ruutuun ensimmäisen kerran kolmeen vuoteen ja...... EI MÄLLÄNNYT! Jotkut varikset meinasi naukua, mutta ei rikkonut yhtään, kun saisi tämän pysymään, niin hyvä olisi.

Sitten lonkkakuvista, Ruun lonkkakuvalausunto saapui eilen. Tuloksena: vasen: c ja oikea: b, eli C on papereissa, kyynärät oli 0/0 (eli terveet), silmät: terveet. Lonkkien osilta rupesi mietityttämään, miksi C? Joten soitin tänään kennelliiton lääkärille, joka lausunnot antaa. hän kertoi, että reisiluun päät näyttävät oikein hyviltä, vasemmassa lonkassa löysyyttä, mutta ei nivelrikkoa (hyvä!). Sanoi, että turhan nuorena on tämä koira kuvattu, suositteli ennemminkin 1,5-2 vuoden ikää (ja niinkun kaikki on sitä vuotta hokenut). Kehotti ottamaan myöhemmin uudet kuvat lonkista, koska epäili kasvuajan löysyydeksi. Eli mitä luultavimmin Ruun lonkat kuvataan uudestaan, mutta aikaisintaan vuoden päästä.

Toinen pennuista, Juupelin Riemukupla, alias Touho the policedog, kuvautti myös lonkat ja kyynärät. Touhon tuloksena hienot A/A lonkat ja 0/0 kyynärät, eli parhaat mahdolliset. Hyvä niin! Touho oli jo päässyt työn makuun ja kuulemma oikeita huumelöytöjäkin on tehty! Huippua Touho! Olemme ylpeitä noin vihmerästä pojasta! ;) (Verna-mamma pakahtuu ylpeyteen!)

Lomat on pidetty ja reissut reissuttu, tytöt pääsi näkemään porojakin, vaikka pikareissu olikin. VOUVOUVOU kuului tyttöjen tervehdys poroille ;)

Eilen oltiin vepetreeneissä Kaunislahdessa (kontiolahdella). Ruu pääsi ensin tekemään hukkuvaa, lähti hyvin, tarttui damista jotenkin hassusti, jolloin hukkuvan käsi meni Ruun jalkojen välistä, eli ei paras mahdollinen ote, mutta siitä huolimatta toi hienosti rantaan. Otettiin perään lyhyemmällä matkalla uudestaan ja nyt otti hyvän otteen damista, eikä kummastellut perässä hilautuvaa ihmistäkään. Hyvin meni.

Verna pääsi myös vaihtelun vuoksi tekemään hukkuvan pelastuksen, eipä ongelmia.

Seuraavana Ruu teki viennin täydellä matkalla (n. 30m), rasia palkkana ja lähetys vasten aurinkoa, parin lapsen polskiessa lähetyspaikan vieressä. Ruu ei epäröinyt ollenkaan, vaan porskutti suoraa päätä veneelle esineen vientiin ja samaa tietä takaisin rasia suussa, polleana aarteestaan. AIVAN HUIPPU! Nyt pitää ruveta treenaamaan niin, että Ruu ei varsinaisesti näe rasian menevän veneeseen, vaan esim. avustajan taskuun rannalla ollessa.

Verneri teki myöskin vientiä, ensin köyden vienti. Ei muuta ongelmaa kuin, että jää palloilemaan veneelle köyden luovutuksen jälkeen, jolloin joutuu antamaan sen lisäkäskyn, mutta pienempi paha sekin, kuin että kääntyisi pois köysi suussa.

Veneeltä veneelle viennissä ei ollut mitään moittimista, ui ensin veneen keulalle, mikä oli rantaan päin, mutta kun hokasi ettei siinä keulassa olekaan ketään vastaanottamassa, korjasi itse hienosti veneen sivulle ja oikein tyrkytti esinettä. Hyvä homma!Vernan kanssa yritetään nyt harjoitella myös maltilla rantaan menemistä. As if! JODALEIUUUUUU kuuluu heti kun autosta ottaa. ;)

Ruu pääsi vielä tekemään veneen haun pitkällä matkalla. Aallokkoa oli jonkun verran, mikä oli vaan hyvä, että näkee jaksaako se hiissata venettä aallokossa, eipä näyttänyt olevan ongelmaa tässäkään, hienosti ottaa minut kohteekseen ja lähtee tulemaan kohti. vielä kun malttaisi kiskoa kunnolla rantaan, nyt meinaa irrota köysi kun tassut yltää pohjaan. Kiskoo kuitenkin hyvin.

Kaiken kaikkiaan kivat treenit, sai minut miettimään ihan tosissaan, olisiko Ruu sove kuntoinen Joensuun kisoihin mennessä? Periaatteessa osaa kaikki liikkeet, mutta jos on mahdoton myräkkä keli, niin riittääkö kropassa puhti?On kuitenkin aikasta rimpula tuo meidän neiti. Pitänee miettiä!

  Ei suuren suuri (6pv, viikonloppu mukaan laskien), mutta loma kuitenkin.

Eilen toi posti mukanaan paketin Valkealasta. Lähettivät vepevalio pokaalin näin jälkikäteen kaiverrusongelmien takia. Kiva ylläri.

Tiistaina käytiin vepetreeneissä. Ruu pääsi ekaa kertaa kokeilemaan hukkuvan hakua, kiitos Maisa "hukkumisesta!" Hienosti lähti hakemaan, vähän ihmetteli kun Maisa roikkuikin perässä, mutta kiskoi kuitenkin rantaan. Tätä pitää tehdä lisää. Viennissä taas rasia palkkana, toimi TODELLA hyvin, myös pitkä vienti. Veneestä hyppy myös ok. Näyttää hyvältä! Verna ei kerennyt tekemään muuta kuin köyden vientiä, eka meni nätisti, tokalla pudotti köyden ennen ottoa, mutta kolmas meni taas hyvin. Että se on vaikea liike Vernalle.

Eilen käytiin mejättämässä, tarkoitus oli kummallekin tehdä jälki, mutta siten tuli kyseenalaiseksi, että tointaako Vernalle enää tuoreita jälkiä tehdä, vanhin olisi ollut n.4h, joten Verna ei päässyt sitten hommiin ollenkaan. Ruu pääsi vanhalle jäljelle, mukana tuli myös mejätuomari. (tämä on ihan kiva systeemi, että pääsee tekemään harjoitusjälkeä niin, että on oikea tuomari mukana!) Voi kouhottaja mitä vauhtia neiti sinkoili suuntaan ja toiseen. Tuomari palautti meidät heti alkuun takaisin ja ohjasi Ruuta jäljelle niinkuin se pitäisi tehdä, muutenkin koko jäljestyksen aikana tuomari puuttui joka kerta kun Ruu eksyi jäljeltä, jutteli Ruulle, että olepa tarkkana ja etsi jälki ja kehui kun Ruu palasi jäljelle. Jälki kulki yhtä siksakkia ja matkalla oli ainakin 4-5 makausta alku ja loppu makauksen lisäksi. (tuomarin tekemä jälki, n. 400-500m) Makauksilla Ruu nuuhkaisi pikaisesti ja mennä touhotti, jolloin tuomari palautti Ruun makaukselle ja rupesi kaivamaan makausta Ruun kanssa. ;) Lisäksi sain kehotuksen pitää lyhyttä liinaa, jolloin ylimääräiset kiekat jäisi lyhyeksi. Kaato löytyi ja neiti sitä ylpeänä kantelikin. Tuomari sai naurustaan huolimatta sanottua, että virtaa kyllä riittää ja koira osaa kyllä jäljestää, kunhan malttaa keskittyä. Sanoi, että kyllä siitä jäljestäjä tulee. ;) Itse aloin vaan miettiä, että kun viime aikoina on tehty vaan taippari jälkeä, missä koira saa siis olla irti, niin yhdistikö Ruu sen niin, että hän olisi irti? Ainakin käytös liinan päässä näytti siltä, että hän luuli olevansa irti. Lähti myös puheeksi tuomarin kanssa, että pitäiskö toistaiseksi kuitenkin vielä keskittyä taippareihin ja mahd. nome puoleen ennen mejää? En tiedä, pisti miettimään... Aiemmat mejätykset on menneet nimittäin Ruun kanssa paljon paljon rauhallisemmin ja jälkitarkemmin. hmm.... pitää miettiä, kakara kerkeää kyllä noihin hommiin myöhemminkin.... katsellaan ja mietitään.

 Tokoa ei olla unohdettu, vaikka vähäistä on ollutkin, mutta aina jotain pientä. Ruulle keksin vahingossa uuden tavan opettaa tunnaria, mikä näyttäis toimivan. kokeilin nimittäin normaalia tunnaria ja eihän se malttanut haistella vaan toi minkä sattui. Joten tein ensin kolmisen kertaa niin, että kävin viemässä Ruun nähden oman tunnari kapulan piiloon pitkään ruohikkoon/pusikkoon, missä se oikeasti joutui käyttämään nenäänsä apuna ja kapula löytyi hienosti. Tämän jälkeen kokeilin niin, että Ruu jäi auton taakse piiloon, kun minä vein oman + 4 muuta tunnaria lyhyelle nurmelle vierekkäin, missä se näkisi ne silmilläkin. Lähetin Ruun auton takaa etsimään ja menin katsomaan mitä tekee, neiti seisoi kapuloilla ja HAISTELI kaikkia, nappasi oman ja toi nätisti. Tuntui kuin olisi unta nähnyt, kokeilin saman uudestaan ja se toimi. Ei ole aiemmin tullut edes mieleen tuollainen opetustapa. Kokeilin eilen myös tunnaria kävyllä niin, että ensin piilotin vaan yhtä, löytyi hienosti, sitten pistin oman kävyn kahden samanlaisen väliin, niin vaan neiti haisteli ja löysi oman. Huippu otus! Eikä tarvinnut edes käyttää hajustusta.

Tokoon pitäisi taas panostaa enemmän, alkaa lipsua! Tarvittaisiin treeni kaveria!

Siinäpä tiivistelmä viime viikosta. Käytiin viime maanantaina taipparitreeneissä, missä oli vesityöskentelyt vuorossa. Hyvin kumpikin neiti lokit nouti, vähän meinasi Verna palautuksissa mennä liian sivuun mutta luulen, että se johtui rannasta, josta koiran piti ponnistaa jotta pääsee ylös, Vernalla painoi vepekisat ja sunnuntain uiminen alla, niin ei jaksanut ponnistaa, yritti kovasti, mutta ei riittänyt potkua. Ruu toimi erinomaisesti, ei niissä suurempia ongelmia ollut. Hyvä niin!

Torstaina mentiin Kaunislahteen vepetreeneihin kakku kainalossa, siis valïokakku!

Jonka tekemisessä tytöt auttoi, tottakai!

Ai mikä kerma? Ei ole näkynyt!

Noh, ennen kakkukahveja treenattiin, Ruulla otettiin veneestä hyppy, missä ei mitään ongelmaa, seuraavaksi vientiä, niin että palkaksi tuli namirasia, tämä toimi todella hyvin, tätä palkkausta jatkamme.

Vernalle köyden vientiä palkalla, ekalla meinasi kääntyä, mutta loput toimi hyvin. Lisäksi otettiin vaihteeksi veneestä hyppy niin, että minäkin olin veneessä. Niin, ja sittenpä sitä oltiinkin Höytiäisessä :)Molemmat!

Ja juu, tuo oikeanpuoleinen ei ole saimaannorppa! Tuohon vaatteet päällä uimiseen voisi tottua! ;)

Ja jottei vaan tylsää tule, tänään käytiin Joensuussa tokokisoissa. Keskittyminen vaan tuotti kovasti vaikeuksia, kun niin kovasti veti suuta messingille se vepevalion arvo, eikä jännityksestä ollut tietoakaan. Noh, minä en ollut ainoa jolla oli keskittymisvaikeuksia. Vernaakin kehtuutti ja varmasti eilinenkin painoi kropassa. Tässäpä tulos kaikessa surkeudessaan, saa nauraa!

Paikallaolo 9 (kääntyi hieman vinoon asentoon)

seuraaminen 8,5 (pientä haahuilua)

Liikkeestä istu 7 (hidasta ja annoin tuplakäskyn)

luoksetulo 0 (tuplat maahan, minä sotkeuduin käskyissä ja huutelin ihan mitä sattuu, pysähtyi muistaakseni, mutta jäi vielä sivulle seisomaan)

ruutu 0 (kysyin Vernalta useampaan kertaan ennen lähetystä, katsoi oikeaan, sanoin jes, jolloin käänti aina katseen kohti ruudun vasemmalla puolen ollutta valkoista merkkikippoa. arvatkaa minne meni? Juu-u, paniikki tänne-käsky, uusi ruutuun ohjaus, meni taakse, kutsuin tänne ja komensi maahan jolloin oli jo tullut yli. Onnetonta räpellystä)

Hyppynouto 5 (kolautti etuset esteeseen ja ei tullut sivulle vaan jäi poikittain eteen.

metalli 5 (kantoi laipasta, yäk-ilme kasvoillaan ja jäi poikittain eteen seisomaan.)

tunnari 0 (meni ja haisteli pitkään, mutta toi väärän??????? Tässä epäilen nyt tuulen osuutta, sillä ainakin yhdellä evl:n koiralla tuuli vaikutti tunnariin samalla tavalla. Myöskin tässä perusasento väärä.)

Kauko-ohjaus 0 (tuplat ekaan maahan käskyyn, seisomasta maahan ennakoi ja seisomasta istumaan karkasi maahan, eikä noussut edes tuplilla istumaan, vähän nytkähti. Ainoa positiivinen tässä oli, että etenemistä ei tullut)

kokonaisvaikutus 8

yht. 110p, eli jäi kauas edes kolmostuloksesta. sijoitus 7/7. Hirveästi en nyt tästä kisasta suostu masentumaan, vähemmällä treenillä on oltukin tuon vepen takia, vähän tietysti jäytää kun koira ei kuuntele minua kehässä ollenkaan. Mutta sallitaan nyt näin valioitumisen kunniaksi tällainen paha kömmähdys. Vernakin oli enemmän tällä tuulella...

  ...ja on syytäkin. Vernasta leivottiin lauantaina VESIPELASTUSVALIO!!   JUHUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUU!

Ja kun alettiin kehumaan, niin sanotaan nyt vielä, että Verna on Pohjois-Karjalan ensimmäinen vesipelastusvalio, ainakin näin minulle kovasti väitetään. Lisäksi jos tietokanta ei kovasti valehtele, niin Verna olisi kolmas labradori Suomessa, joka on saavuttanut vesipelastusvalion arvon (Vernan mummo oli eka), mutta tästä en päätäni pistä pölkylle, tietokanta väitti näin. Ei niitä nyt hirvittävästi jokatapauksessa ole.

Asiaan, meidän ei alunperin ollut edes tarkoitus mennä Valkealaan vepe-kisoihin, mutta Oulussa yksi vepe ihminen vinkkasi, että siellä on vapaita paikkoja.

Köyden vienti veneelle    19/20 (lähti hyvin viemään, vähän ennen venettä näytti siltä että kääntyy, mutta samalla hetkellä yleinen avustaja kurotti ottamaan köyden (huom! Miesavustaja), varmistin kovalla "tänne" karjaisulla, että ei jää veneelle pyörimään. Tuomari virnuili, että voisi sanoa pakotteeksi, kun alkoi rannaltakin väki tulla kohti karjaisun myötä! ;) Yhtäkaikki, se vei sen! Ja jännitys vaan kasvoi!)

Veneen haku  20/20 (keli oli suht tyyni, mutta soutaja souti armottoman hitaasti, lähetin Vernan sopivaan   aikaan, mutta Vernalla meni vettä korvaan ja koska kisapaikkana oli poukama, lähti Verna loogisena viemään sitä lähimpää rantautumispaikkaa kohti, tässä vaiheessa itsellä pomppasi sydän kurkkuun, jotta voi kele, jos se tuolta rantautuu, niin tulee 10m maalilinjan ohitusta, mutta jotain sillä päässä naksahti ja kääntyi kohti maalitolppia menemään. Ihmekiekaus!)

Hukkuvan pelastus 40/40 (tässä olisi tullut pieni maalilinjan ohitus, mutta kun rantakivet esti väärältä puolen tulemisen, Verna suostui kiertämään maalilinjan kautta)

  Esineen vienti veneeltä veneelle 18/20 (en voi sanoin kuvailla, miten paljon jännitti, mutta PALJON! Lähti hienosti kohti toista venettä, mutta sai taas vettä korviinsa edellisten lisäksi ja alkoi ravistelemaan päätä todella paljon, pelkäsin että vienti esine tippuu, n. 5m ennen venettä ravistelu jatkui ja Verna KÄÄNTYI KOHTI RANTAA, paniikkikäskyt minulta "TÄNNE!, jolloin kääntyi kohti minua ja topakka "VIE!", jolla lopulta vei  esineen hienosti veneelle asti. Voi kiesus, kyllä pelästyin!)

Yht. 97/100 1.tulos, sij. 2/3 ja FIN VPVA-titteli! WUHUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUU!Aivan huippu otus!

Juu, ja meikäläinenkin kastui! Venetuomari lähti soutamaan hirmuvauhtia syvemmälle, kysyin n. reilun 50m kohdalla, että minnekähän asti mahdat soutaa? Vastaus oli, että luulis jo hyppäävän ennen vastarantaa. Tuli kiirus molskahtaa jorpakkoon, Vernakin kävi moikkaamassa ja ihmettelemässä, että mitäs sinä täällä lillut, suostui jopa hinaamaan vähän matkaa, mutta hylkäsi miut laineille lillumaan, joten itsehän se oli uitava.Tuomarin ollessa tyytyväinen tekoonsa! Ja kamera unohtui tottakai kotiin, kuinkas muutenkaan. Eräs ihminen kyllä otti kuvia ja lupasi laittaa sähköpostia, joten niitä kuvia odotellessa saa kelvata tämä kuva.

Eli suuri tavoitteemme Vepessä on nyt saavutettu, mutta ei ne tavoitteet tähän lopu, ehei! Seuraavaksi ruvetaan jännäämään, päästäänkö Vernan kanssa vepen SM-kisoihin Jyväskylään syyskuun alkupuolella!