Juhannuksena kävi kylässä mieluisia vieraita!Hertta, Panu, Martti, Rasa ja Vertti pyörähtivät kylässä! Kiva kun kävitte, saa käydä useamminkin. Kuvien laatu sieltä tännepäin, kun ei joutanut kuin räpsimään.Alku pörhistelyjen jälkeen laskettiin kaikki koirukset moikkaamaan toisiaan, eikä tullut edes ruumiita! ;P

Tässä vielä kaikki mahtui nipinnapin samaan kuvaan ;) Verna tapansa mukaan selällään.

Martti-herra menee hieman henkilökohtaisuuksiin...kröhöm!

Ruukin uskalti tutustua Marttiin... ;)

Ei päätä, mutta kaksi häntää sentään on. Mustien noutajien yhteensulautuminen, Rasa ja Ruu.

Ei yhtään suuruudenhullu Rasa! ;) Kepin koko voisi olla pienempi!

"pikku" Vertti pentunen oli myös matkassa, Ruuta meinasi hiukan peloittaa tämän 4,5kk pennun hurja koko, isompi kuin Ruu....

...mutta niin hurrrrrrrjan suloinen!

Vieraiden lähdön jälkeen bongasin Tiikerin sohvalta nukkumasta pallon kanssa, oli niin villin näköinen että oli pakko ottaa kuva.

Häiriintyi kun menin liian lähelle..

"Antaa heittää, pallo on mun! "

Juu, vepetreeneissä on käyty, Ruulla on tällä hetkellä ongelmia palautussuuntien kanssa, hilaa kaikki mulle ulapalle päin, eikä rantaan niinkuin pitäisi! Noh, katsellaan...Vernalla ok.

Kaukot toimii välillä ihan jees, välillä tulee taas black outeja, että mikä istu? Huoh! Olen nyt käyttänyt ruokakuppia apuna Hertan vinkistä, saattaa ruveta toimimaan. Verna muisteli merkkiä ja ruutua, alkaa hiffaamaan aina vaan paremmin, pitäisi ruveta yhdistämään ohjattuun noutoon.... Seuraamiset suht ok, Ruu tulee juostessa liian lähelle, meinaa jäädä alle. Liikkeestä seiso Vernalle vaikeaa, samoin ne noudon palautukset, sivulle ei tulla suoraan. Ruun luoksetulon pysäytykset ok, noutokapulan pitoa on treenattava lisää. Siinäpä ne enimmät.

Startattiin sitten vihdoin ja viimein myös nome (eli noutajien metsästyskoe) uutena lajina toissa viikonloppuna Liperissä.

Verna starttasi lauantaina. ALO 0

Eka tehtävä oli hakea yksi riista hakuruudusta, Verna toi kanin, ei ongelmaa.

Toisena tuplamarkkeeraus veteen (eli 2 lokkia heitettiin veteen), Verna lähti hakemaan ensin vaikeampaa kaislikon takaa, lähti luotisuoraan todella hienosti, mutta palauttaessaan rantautui tapansa mukaan mahdollisimman läheltä, eli jäi silloin kauas minusta, pudotti riistan ja ravisti turkkinsa (muusta viis, tukka on oltava hyvin! ), sen jälkeen jäi hämmentyneenä tuijottamaan kun 10 ihmistä tuijottaa hiljaa takaisin (tuomarin kielsi minua sanomasta mitään), Lopulta tuomari antoi luvan kutsua, mutta Verna jätti riistan rantaan ja tuli minun luo. Kiitos ja näkemiin meidän osalta!

Vernan arvostelu: (tuomari Markku Bräyschy)

Paikallistamiskyky:näkee pudotukset, hakee toisen

Riistan käsittely: Paikallistamistehtävässä koira jättää noudon kesken.

Yleisvaikutelma: Koiran koesuoritus keskeytetään paikallistamistehtävän yhteydessä noudon kesken jättämiseen.

Ruu starttasi sunnuntaina. ALO 2

Ruu haki ruudusta ensin fasaanin ja palautti sen siipi silmillä minulle, tosin törmäsi matkalla kumollaan olleeseen veneeseen! ;)

Markkeerauksissa Ruu haki ensin vaikeamman, hiukan unohti toisen sillä välillä ja lähti ensin kohti venettä, mutta huomasi sitten lokin kelluvan laineilla ja palautti minulle.

Hakuruutuun takaisin, nyt tuli takaisin kani, varis ja lokki kaislikosta, sen jälkeen ruu tuli kolme kertaa tyhjänä takaisin, koska en älynnyt sitä tarpeeksi kaislikkoon lähettää, kun piti varoa, ettei koira karkaa ohjaustehtävän riistalle kaislikkoon. Tässä vaiheessa tuomari käski siirtyä seuraavaan tehtävään.

Ohjaustehtävässä lintu oli heitetty kaislikkoon uintimatkan päähän koiran sitä näkemättä. Laitoin Ruun oikeaan suuntaan "eteen"-käskyllä, hienosti lähtikin, mutta kääntyi puolessa välissä takaisin sen näköisenä, ettei se voi olla noin kaukana, komensin "eteen" uudestaan, Ruu kääntyi ja bongasi sitten veneen vasemmalta ja lähti kohti sitä, aivan väärään suuntaan. Päätin sitten kokeilla pillipysäytystä ensimmäistä kertaa  vedessä ja tositilanteessa ja Ruuhan kääntyi samantien ympäri, että mitä sanoit! Näytin kädellä oikealle ja sanoin "oikea" ja Ruuhan meni (Ja Ruulle ei ole suuntia edes opetettu, ainakaan vedessä), lähempänä riistaa kääntyi selälle päin. Taas pysäytys, Ruu kääntyi ja lähti pyydettyyn suuntaan, kun pääsi lähemmäksi aloin viheltää lähihakupillitystä ja Ruu AUKAISI NENÄNSÄ! Haistelu kuului rannalle asti! ;) Ja riista löytyi ja palautui käteen. Tuomari kehui ohjaamistani yleisölle!"Huomasitteko miten hyvin koira totteli joka ikistä käskyä heti!" Sitä en iljennyt sanoa, että ekaa kertaa kokeilin vedessä ohjausta! ;) Mutta valitettavasti kaislikkohaku olisi voinut olla tehokkaampaa, joten ei jäljelle, mutta koira palkitaan.;)

Ruun arvostelu:

Haku: Alueen kuivat osat hakee tehokkaasti mutta kaislikko osuus jää puuttellisesti tarkistettua.

Ohjattavuus: Erinomainen suoritus!

Paikallistamiskyky: Selvittää tehtävän

Riistan käsittely: Hyvä

Yleisvaikutelma: Koiran koesuoritus on kokonaisuudessan hyvä, mutta hieman vajaatehoinen hakutyöskentely heikentää suorituksen kuvaa.

Noh, nyt on tämäkin laji korkattu. Ja varsinkin Ruun suoritukseen olen erittäin tyytyväinen, varsinkin ohjaukseen. Ja siihen ettei Ruu sinällään tehnyt mitään virheitä, teki kaiken mitä pyysin, minä vaan pöllöilin ohjauksessa.Vernan suorituksessa olen tyytyväinen riistan pitoon, ei rikkonut ex-riistanpurija riistoja. ;)

Jäämme harjoittelemaan riistan palautusta vedestä, kaislikkohakua ja seuraamista rannalla. (vaikeaa vesihulluille!)

Neidit labradorit poikkesivat eilen pikaiseen vepetreeneissä Joensuussa. Vernan kuumakalle (jessus vaan se on intona) teki veneeltä veneelle viennin. Siinäpä ei ollut mitään ongelmaa, tehtiin myös niin että olis suuri houkutus mennä rantaan ja niin että rannalla oli "tuomari", ei kiinnostanut Vernaa muu kuin se vene, onneksi. Eikä loukkaantunut edes siitä, ettei palkaksi ollut muuta kuin nappulaa, veneeseen pääseminen riitti palkaksi. Ihan pimeä labradori! ;)

Ruu kokeili tällä kertaa toisen veneen hakua, eka niin että köysi heitettiin ensin ja sitten vasta komensin Ruun hakemaan (juu, nimenomaan käytin käskyä HAE!). Ruu nimenomaan haki veneen ja lähti tuomaan sitä minulle, eli kohti ulappaa, eikä rannalle niin kuin olisi pitänyt. Päivi sanoi siinä sitten hyvän pointin, että miksi ihmeessä minä sanon Hae?Ruu haki! Vastaukseni oli, että Vernalle se on ollut mulla aina hae, vaikkei mulle sitä tuodakaan!!! Sain viisastelua, että Verna nyt on aina vienytkin noutokapulatkin muille kuin minulle!  Eli taas, tein virheen, Ruu ja Verna on kaksi eri koiraa, ei toimi sama. hmph! Ruu tuo minulle kaiken ja tottakai jos pyydän hakemaan veneen se tuo se minulle. Tyhmä minä. Noh, teimme uudemman kerran niin että minä jäin rannalle rasian kanssa, Ruu veneeseen Minnan kanssa, köysi heitettiin, minä sanoin hyppy ja köyden kohdalla Hae ja Ruu toi sen rantaan. Uudestaan sama homma, mutta nyt niin että Minna ei pitänyt kiinni (testattiin mahdollisuutta, että jos se Ruu olisi kisoissakin yksin veneessä) Joo tämä toimi hyvin.

Noh kokeilimme kuitenkin vielä niin että Minna jäi rantaan "tuomariksi" rasian kanssa, minä menin veneeseen, näytettiin rasiaa Ruulle. Sanoin Ruulle vain hyppy-käskyn, köysi heitettiin vasta vähän ennen kuin Ruu oli kohdalla, en sanonut mitään käskyä, Ruu nappasi veneen ja vei sen.......rantaan! JEI!Jos tämä systeemi nyt vaan lähtee toimimaan, niin kuin minä uskon, niin tätä käytetään, olen mieluummin veneessä, koska voittaja-luokassa taas minun pitää olla kuitenkin veneessä, joten Ruun on se vaan opittava, että vene viedään rantaan, ei minulle!Kunhan minä vaan muistaisin, että Ruu on Ruu, ei Verna. Eli mikä toimii Vernalle, ei todellakaan välttämättä toimi Ruulle! Juu, tämä jätetään nyt Ruun päähän taas viikoksi muhimaan!

Illalla lenkin jälkeen kummallekin samanlaiset treenit, muutama linjalle lähetys, hoksasin ottaa marjapuskien välistä, että menisivät mahdollisimman suoraan, lähihakupillitystä mukaan. Hakua, niin että ruudussa oli kanidami, eipä suurempia ongelmia. Nyt ehkä enemmän taas keskittyisin pitoon, paikkakäskyyn ja pysäytyksiin, siis nomepuolta ajatellen, eipä se huonoa tekis tokossakaan! ;) Ruulle tehtiin vielä paikallaoloa ja luoksetulon eteenistumisia. Sellaiset pikatreenit tällä kertaa!Tänään vepeillään illasta.

Mikä siinä on, että tuo muisti on niin lyhyt? Meinaan vaan, että sitä aina unohtaa, miten kauhea homma tuossa verijälki kokeessa onkaan? Juu, elikäs tänä viikonloppuna oli ohjelmassa mejä-koe Vernan kanssa Kaatamossa. Lauantaina lähdettiin Johannan kanssa metsään n. 10 aikaan suunnistamaan ja verettämään yhtä voittaja luokan ja yhtä avoimen luokan jälkeä, mikäpäs sen mukavampaa vesisateessa.... juu-ei! Pois metsästä päästiin puoli seiskan aikaan, että silleen! Jalat aivan loppu siinä vaiheeessa. Voittaja luokan jälki oli vielä ihan ok, mutta taas minun huipulla tuurilla avoimen luokan jälki osoittautui ryteiköksi, kuinkas muutenkaan, samaa tuuria voi syyttää siitä että tiesin sunnuntain Vernan jääljen olevan sama, miltä tuli viime syksynä kolme hukkaa, joten tunnelma katossa lauantain jälkeen, lukemattomia kirosanoja joka helkkarin puulle ja risulle mikä eteen sattui.

Tänä aamuna herätys klo 5.00 (voi kun ihanaa). Pääsin aloittamaan kokeen ekana oppaan roolissa, ekat pari suoraa pysyin vielä koirakon perässä, mutta vika suoralla luovutin ylämäessä puunrunko risukkojen yli kiipeillessä (sellaista savottajätepuuta, you know), tuomarikin sanoi risukon alussa että tule sellaista vauhtia kuin pääset. (kysyin edellisenä päivänä, että jos oppaana ollessaan loukkaantuu, niin kuka jäljestää minun koiran kanssa). Koko reitillä oli niin paljon avomerkkejä, etten kyllä varmaan tarvinnut kertaakaan taakseni kurkkia että ollaanko jäljellä ja tuomari vielä sanoi, että liian vähän oli avomerkkejä siihen ryteikköön nähden. ;)

No, heti tämän opastuskierrokseni jälkeen oli Vernan vuoro (mitä sitä turhia palautumaan), ekat pari suoraa menikin ihan jees ja nuolaisin jo ennenkuin tipahti. Viimeisellä suoralla n. 50-100m ennen kaatoa Verna teki hukan (sinne meni ykkönen), jäljen tekijät oli suunnistaessaan ensin menneet siihen suuntaan, mutta muuttaneet sitten jälkiä, eli Verna meni nokian saappaiden perässä hukkaansa, prrrrrrrrrrrrrrrrrrrKELE! Loppu osuus meni taas todella hyvin. Kylläpä tämän jälkeen opastusjälkeä purkaessani pusikot heilui ja kirosanoja lenti ilmassa kun joku nimeltämainitsematon purki aggressioitaan puskassa.Ja turha sanoakaan, että jalat on toooooooooooooodella kipeät. Voi että minä inhoan tätä lajia!!!!! Missähän ois seuraavat kokeet? ;)

Tuomarin arvostelu:

Tuomarina Markku Hassinen:

"Lähtömakausta nuuhkaisten koira lähtee pikaisesti jäljelle. Verna aloittaa sik-sak tyyppisen jäljestyksen ja jatkaa erinomasiesti 1 osuuden loppuun. Ei merkkaa makausta, mutta kulma mennään tarkasti. 2 osuudella jatketaan samalla tyylillä vain pienin tarkistuksin aina osuuden loppuun.Ei merkkaa makausta ja pyörähtää kulman ympäri jatkaen 3 osuudelle. Sen alkupuolella pieni sivutarkistus ja n. puolessa välissä etenee sivulle luultavasti jäljentekojöiden tekemälle harhareitille aina 1 hukkaan saakka. Loppuosa 3 osuudesta taas erinomaista jäljestystä aina kaadolle, jota jää tutkimaan ja nuuhkimaan. Ohjaaja ja koira suoriutuivat tänään jäljestä mukavasti sopivaa kävelyvauhtia edeten."

a)JÄLJESTÄMISHALUKKUUS    0-6                          5

b)JÄLJESTÄMISVARMUUS        0-12                       8

c)TYÖSKENTELYN ETENEVYYS   0-10                     8

d)LÄHDÖN, KULMAUKSIEN, MAKAUKSIEN

JA KATKON SELVITTÄMISKYKY  0-14                      8

e)KÄYTTÄYTYMINEN KAADOLLA   0-3                     3

f)YLEISVAIKUTELMA             0-5                           4

YHT. 36p. AVO2

Juu, siinäpä ne enimmät tältä viikonlopulta. Päähän ottaa ja rankasti. Koko viikonlopun kidutus ja ihan turhaan! Olisi mulla parempaakin tekemistä viikonlopuiksi.Makauksia pitäisi vielä harjoitella, mutta miten? Piilotanko minä nameja makauksiin?Jäämme nuolemaan haavojamme ja toipumaan tästä koetuksesta...

Eilen korkattiin vepekausi Kaunislahden treeneissä.

Ruu pääsi ekana kokeilemaan avoimen luokan oman veneen hakua (eli istutaan veneessä, mie heitän keulaköyden veteen, komennan koiran hyppäämään veteen ja kiskomaan meidät rantaan). Poloinen ei ole ikinä kyseistä liikettä tehnyt, joten aloitimme lyhyellä matkalla. Hyppäsi nätisti perään, nappasi köyden, muttei älynnyt lähteä rantaan päin vaan kääntyi veneelle ja rupesi tyrkyttämään minulle köyttä. Huikkasin rannalla olijalle, että kutsuu ja sanoin samalla "rantaan!" (mitä en ole ikinä käyttänyt) ja näytin suuntaa kädellä, kyl se sit hoksasi, mutta piti köyttä liian läheltä ja vene oli koko ajan hilautumassa Ruun päälle. Noh, eikun uudestaan, tälläkin kertaa sanoin rantaan, jolloin lähti hyvin, mutta köysi jäi jotenkin huonosti tassun väliin ja uintiasento jäi pahaksi. Joten vielä kerran, vahvistin taas rantaan-käskyllä ja nyt meni todella hyvin! Ei ongelmaa!

Vernalle otin pitkän köyden viennin, suht lyhyellä matkalla (sen verran kylmää vettä ja Vernalle tulee kylmästä vedestä herkkään vesihäntä, ei voi uittaa paljoa). Eka meni loistavasti, ja tarkoitus oli tehdä vaan kerran, mutta sit iski ahneus ja otin toisenkin kerran (ei, ei ja ei!) Verna vei hienosti, mutta kiskaisi sitten köyden vastaanottajalta takaisin ja lähti tulemaan kohti rantaa, veneestä kutsuttiin takaisin ja köysi saatiin takaisin veneeseen, mutta pakkohan se oli tehdä kolmannenkin kerran, nyt meni hyvin, varmistin vielä tänne-kutsulla että ei jää norkoamaan...

Ruu pääsi vielä kokeilemaan vientiä, ensin tehtiin damilla ja eipäs maltettu kunnolla kuumottaa ekaan, niin jäi vaan kahlailemaan, mutta kun veneeltä kutsuttiin niin vei kyllä. Toiseen kuumotettiin kunnolla ja ei mitään ongelmaa, sai rasian palkaksi. Sen jälkeen siirryttiin kokeilemaan minun painajaista, eli pelastusliivien vientiä (VERNA EI VIENYT NIITÄ IKINÄ; SIITÄ PAINAJAINEN!). Ensin heitin liiviä pari kertaa veteen ja lähetin Ruun hakemaan, ihan sillä että oppii miten liivit uidessa painaa vastaan, näissä ei ongelmaa. Sitten itse vientiä ja Ruuhan vei ne! ja vauhdilla! Tätä pari kertaa ja joku kiljui (lue:minä) rannalla, että minulla on koira joka vie pelastusliivit, JES! Sitähän ei tiedä viekö se kisoissa ikinä, mutta todistajien läsnäollessa on ainakin kaksi kertaa vienyt! Ja siitä minä olen SUPERTYYTYVÄINEN!HYVÄ RUU!

Siinäpä ne treenit tällä kertaa, aloitetaan maltilla. Ruulle jäi vielä toisen veneen haku, poijun vienti ja hukkuvan pelastus avoimen luokan tapaan kokeilematta, mutta hiljaa hyvä tulee.

Ensimmäisenä kerrottakoon, että allekirjoittanut heitti talviturkin perjantaina! Huih! ;)  No ei, ei ollut edes kylmää!!!Samalla reissulla Verna vissiin popsi syödä hiukan käärmettä napaansa, yäk!

Toisena uutisena on Tiikerin siirtyminen kärpässarjasta höyhensarjaan! Neiti sai hillittömän ison linnun tässä yksi päivä ja kiikutti sen tottakai terassille.

Perjantai-iltana kävin verettämässä Vernalle pienen jäljen kahdella kulmauksella ja lauantaina ajettiin se poies. Muuten ihan jees, ekan kulman meinasi oikoa, mutta hirvensorkka löytyi! Jei!

Ruu-ruttuisen kaukot on laiskan treenaamisen johdosta edelleen vaiheessa, läheltä tekee hyvin, mutta matkaa, sitä pitäisi päästä kasvattamaan. Minkäs teet,laiska kun olet. Muuten ruttuinen on treenaillut pysähdyksiä.

Eilen neitoset pääsi mallikoiriksi koirakouluun, jossa aiheena oli noudot. Verna esitteli   eri noutoja, ne perusasennot palautuksissa kaipaisivat taas potkua persuksille! (ei kirjaimellisesti!) Ruttuisen noudon palautuspaikka on taas vähän vino, hmph!

Tänään päästään sitten korkkaamaan vepe-kausi kun on treenit Joensuussa! Ruu pääsee kokeilemaan avoimen liikkeitä, jänskättää kuin sujuu!

Ai niin, Limingan Jehu-poika antoi kuulua itsestään. Olivat käyneet lonkka- ja kyynärkuvissa. HyväHyvä! Silmänpeilaajan pahalainen oli ollut lomalla, joten silmät katsellaan myöhemmin.Nyt vaan odotellaan tuloksia! Jehu ajelee kuulemma traktorilla... tai siis on kyydissä, ei ajele!   

Siinäpä sitä taas kuulumisia...

Eilen jo kirjoitin pitkän pätkän ja olevinani julkaisin, mutta teksti hävisi taivaan tuuliin, juu-uh laskin sataanviiteentuhanteen..... Kele! Yritetään tänään uudestaan!

Siis helatorstaista sunnuntaihin meni Muuramessa labbisten nome-leirillä ja kivaa oli! Pääsin kummankin neitosen kanssa Kokkosen Arjan ja Palosen Päivin, (tuttuja jo sieltä Joensuun nome-koulutuspäivästä), ryhmään.

Eka päivä aloitettiin hakuruudulla, Ruu aukaisi heti nenänsä ,(se ei yleensä heti aukea), ja toi damit hirveää kyytiä suoraan minulle, ainoa miinus oli, että alkaa herkkään kyselemään minulta lisäohjeita, ei luota itseensä tarpeeksi. Verna mennä tupsutteli kuin vanha tekijä, teki todella hyvää hakua. Kouluttajat jo heti kysyivätkin, että mitä minä siinä ryhmässä teen? Totesin, että tässä tapauksessa se olen minä joka sitä koulutusta enemmän tarvitsee, koirat tekee kllä, kun vaan itse tietää mitä niiden pitäisi tehdä. ;)

Seuraavaksi jatkettiin tokokoulutuksella, siinä ei meillä kuulemma ole muuta ongelmaa kuin se, että ottavat liikaa kontaktia, no älä!

Toisena päivänä aloitettiin linjalla ja lähihaulla. Lähihaussa Ruu meinasi sotkea minun pillinpuhallukset luoksetuloon, mutta kyllä se siitä. Siitä jatkettiin yhdistelmällä markkeeraus + linja (hieman toisistaan eri suuntiin ja eka haettiin linja),Ruu meinasi karata markkeeraukseen, mutta totteli kiltisti kun kielsin. Koasti saivat koirat kehuja Ruu varsinkin, tosin Verna taisi olla Päivin suosikki! ;)

Ruokatauon jälkeen jatkettiin vesityöllä. Veteen ensin markkeeraus + linja, sitten sama muuten mutta heitot tuli vasta rannalle, eli tuli veden ylitys. Ruulle nauroivat, että menisi varmaan vedenpintaa pitkin kun vaan pysyisi pinnalla, niin nopeaan menee.Ei ongelmaa. Vernalla ei muuta ongelmaa, mutta neiti tiputtaa damin/riistan rantaan heti kun vaan pystyy turkkiaan ravistamaan ja sitähän ei saisi tehdä. Tätä ongelmaa pähkäilin, kunnes keksin että olen noudossa opettanut kapulan pitoon "pidä"-käskyn, joten heti kun Vernan tassut ylti pohjaan aloin hokea "pidä, pidä, pidä" ja VERNAHAN PITI! Hieno tyttö!

Viimeisenä päivänä oli ohjelmassa halukkaille Mölli (eli epävirallinen) WT-koe, johon tottakai kilpailuhenkisenä kummankin kanssa ilmottauduin. Normaalin neljän rastin sijaan oli vaan 2 rastia. Ensimmäisellä rastilla oli markkeeraus ja linjalle lähetys, oisko matkaa ollut n.20-30m, pellolta pusikkoon. Starttasin ensin Vernan kanssa, jolla ei muuta ongelmaa kuin että toista palauttaessa piti damia kulmahampaissaa ja tietystihän se siinä juostessa putosi, nosti välittömästi ilman eri käskyä. Tuomari sanoi, että muuten aivan loistava, mutta heikosta nouto-otteesta joutuu muutaman pisteen sakottamaan. (heh! Meidän ex-riistanpurijaa syytetään heikosta nouto-otteesta!) Ruu hoiti tämän rastin nopeasti ja varmasti, tuomarikin totesi, että vaihdoit sitten paremmsta koirasta vielä parempaan koiraan! ;) Ainoa miinus oli minun paikka-käskyillä varmistelu.Minäkin sain kehuja miellyttävästä ohjaamisesta. ;) JEI!

Toinen rasti oli ykkösmarkkeeraus, joka näytti helpolta, muttei ollutkaan. Matkalle jäi nimittäin 2 mutavesilätäkköä ylitettäväksi ja NOU-luokan markkeerausheitto oli heitetty juuri näiden lätäköiden väliin, joten moni koira jäi pyörimään nille hajuille. Rasti alkoi seuraamspätkällä tuomarinkulkiessa vieressä.

Verna markkeerasi todella hyvin kun näytin kädellä suuntaa (Verna on ollut vähän huono markkeeraamaan), lähti suoraa reittiä mutalätäköiden yli ja melkein talloi damia etsiessään, mutta tuuli teki tepposet ja Verna ei saanut damista vainua, vaikka nätisti nenänsä päälle laittoikin minun viheltäessä lähihakua. Alkoi lopulta tehdä isompaa kiekkoa ja viimein tuli minulta kysymään, että missä se on. Lähetin Vernan uudestaan tällä kertaa linjalle ja dami nousi ylös!

Tuomari sanoi, että jos se olisi ekalla noussut se olisi ollut todella mahtava, mutta joutuu toisesta lähetyksestä rokottamaan, seuraaminen oli kuulemma mahtavaa ja Verna rauhallinen (saako sen kirjallisena) ja hyvä markkeeraaja.

Ruulle varmistin kanssa kädellä suuntaa näyttäen markkeerauksen ja Ruun dami lensi suoraan mutalätäkköön , jotta loiskahti.(eikä ruohikkoon niin kuin muille). Ruu mennä rymisteli nopeasti ja suoraan putoamispaikalle, teki pientä kiekkaa ja lopulta bongasi damin lätäköstä, nappasi suuhunsa ja tulla rymisteli samaa vauhtia takaisin. Ja voin krtoa, että se dami oli yltäpäältä ruosteen hajuisessa mudassa!

Sanoin vielä Ruulle, että kaikkea sinäkin suuhusi suostut ottamaan. Tuomari sanoi, vaan että mitäpä tässä enää muuta voi sanoa kuin että LOISTAVAA TYÖTÄ!

Kaikkiaan meidän luokassa oli 19 koiraa ja muuten en pisteitä tiedä, (ennen kuin tulevat nettiin) muuta kuin että Ruu voitti! Niin vaan neiti rökitti äitinsä ja isukkikin oli samassa luokassa! Rapsut Leolle! ;)

Kaikkiaan leiriltä jäi käteen todella paljon hyviä ohjeita ja vinkkejä, uusia tuttavuuksia ja paljon kehuja (niitä otetaan aina vastaan!), yhdeksi ohjeeksi sain ilmoittaa koiriani niin moneen nomekokeeseen kuin mahdollista! ;)

Olin todella ylpeä tytöistäni, oli mukava nähdä, että nomea voi todellakin harrastaa, vaikkei metsästäkään, kyllä ne siellä seassa pärjää! Varsinkin Vernan piippaus väheni taas entisestään, eikä työskennellessä vinkumista tullut ollekaan. (vepestä minä sitä tuskin pois saan, mutta edes nomesta) tästäpä on kiva jatkaa!

Toisten kissat ne vaan tuo omistajilleen hiiripaisteja näytille... meillä nirhataan kärpäsiä! Painimme siis kärpässarjassa... Naapurin kissa päätti tulla moikkaamaan Tiikeriä, kuten kuvasta näkyy, Tiikerin mielestä yllätys ei ollut järin kiva. Neiti oli vähintään 2m päässä Viivi-herrasta (juu-u luitte oikein, herra), selkä köyryssä ja ihme murinaa pitäen.

Ja Viivi olisi vaan halunnut moikata, se on erittäin sosiaalinen kissa. No aikansa pällisteltyään Viivi päätti lähteä hiirijahtiin ja pikkuisenko Tiikeriä kuitenkin kiinnosti, että

minnes se kaveri nyt meni? Saa nähdä tuleeko näistä moukuista kavereita... Joka tapauksessa Viivi oli ystävällisesti nirhannut päästäisen ja syönyt siltä pään, näytin sitten tätä raatoa Tiikerille, että josko sinäkin rupeaisit näitä siimahäntiä jahtaamaan.... juu-ei, neiti nuuskaisi päästäistä ja huomasi sitten jotain mielenkiintoisempaa...kärpäsen. Eli meillä ei sitten ole kärpäsistä ainakaan riesaa ensi kesänä.

Juu viikonloppuna oli ohjelmassa WT-leiri (eli working test) Siilinjärvellä, kuljin kotoa käsin, kun ei tuo matka niin kummoinen ollut. Perjantaina aloitettiin wt:n teorialla by Pauliina Ahola! Itselleni ainakin ihan tarpeellinen, sai vähän perustietoa lajista.

Lauantaina leiriläisillä ei ollut muuta ohjelmaa kuin wt-kisan seuraaminen, siinäpä sitä olikin tarpeeksi. Päivä meni siellä pellolla istuskellessa ja katsellessa eri luokkien rasteja, ei se ALO nyt niin pahalta näyttänyt, etteikö joskus voisi omienkin kanssa kokeilla! Jei! Yksi laji lisää! ;) Ja tuohon otsikkoon, varasin itselleni mukaan videokameran ja tavan kameran, että voin kuvailla eri rastien tehtäviä ja seurata millä tavalla kukakin ohjaili koiriaan..... Kuvasin aikani videokameralla ja ihmettelin kun kamera herjasi, että varmista kopiontisuoja. Katselin sitten tarkemmin aamulla mukaani nappaamaa kasettia, se oli puhdistuskasetti!!!! Voi Perskule! Eikä tietenkään varakasetteja mukana! Noh, arvelin sitten tyytyväni pelkkiin valokuviin, otin vielä järjestelmäkameraan oikein pitemmän putkenkin mukaan... ja paskat, akku tyhjä, eikä tietenkään laturia matkassa. Että silleen! Muistin varaan jäi kaikki! 

noh, sunnuntaina taas paikan päälle, tällä kertaa Verna pääsi matkaan ja täytyy sanoa, että jänskäsin etukäteen hirveästi Vernan piippaamista, sillä wt:ssä piippaamista ei sallita juuri ollenkaan... Mutta päivän jälkeen sain kyllä olla Vernasesta ylpeä, piippaus oli tosi vähäistä, vaikka alkuun yrittikin, mutta kun kielsin asiasta koko päivän, piippaus väheni huomattavasti, eikä tehdessä vinkunut, muuta kuin parisen kertaa noutoon lähdössä kuului pieni pihahdus, todella hyvin Vernalta.Kysyin sitä kouluttajaltakin, että onko se hänen mielestään liian häiritsevää koetta ajatellen, niin hän sanoi, että jos se noin vähäisenä pysyy, niin ei hirveästi haittaa, voi siitä maininta tulla, mutta ei paha! Toivo elää siis Vernankin kanssa wt:stä!

Mutta siis, saatiin paljon hyviä ohjausvinkkejä ja muutenkin treenijuttuja, mitkä auttaa myös nome-puolella! Tehtiin linjaa, walk upia, lähihakua, draivia, ojan yli lähetyksiä, pillitystä. Kivaa oli, Verna jaksoi koko pitkän päivän osan jo hyytyessä, mutta on se Vernankin vauhti nykyään hitaampaa kuin silloin nuorena likkana. Sinällään harmitti että Ruu ei päässyt juoksun takia osallistumaan, sillä varsinkin Walk upit(eli koiria seuruutetaan irti rivissä, tulee laukaus ja heitto  tai useampi ja joku koirista pääsee noutamaan) olisi olleet hyviä treenejä meidän malttamattomalle neidille. mutta toisaalta Vernalle teki ihan hyvää päästä minun kanssa joskus jonnekin kahdestaan treenailemaan, eikä vaan kisomaan! Kotimatkalla Verna kävi heittämässä talviturkkinsakin.Kesä tulee!

Kyllä se wt-kirppu pääsi puremaan! ;)

Kaukoja (siis kaukokäskyjä) treenataan ahkerasti ja vähemän ahkerasti... Ruun kanssa edistystä on tapahtunut huimasti matkan kanssa ja tapahtuisi lisääkin kun en ahnehtisi! Seuraamista askelin, lähinnä paikan suoruutta sivulla, nää on olleet kummallakin hyviä.

Luoksetulon seisomista... Ruun kanssa olen useammin harjoitellessa käyttänyt kumpaakin käskyä (suullista ja käsimerkkiä), koska en ole vielä varmaksi päättänyt kumpaa käytän, jotenkin ajattelin suullista niin kuin Vernallakin. Jonna meni sitten tässä kerran kysymään että miksi et käytä käsimerkkiä, enkä kyllä osannut sitä pätevästi perustella, joten nyt olen vakavasti ajatellut sitä käsimerkkiä!Pallohullu koira kun on! Kiitos Jonna! ;) Pistit minut ajattelemaan, ei minun kaikkea tarvitse tehdä niin kuin Vernalla.Joka tapauksessa minun pitää nyt päättää kumpaa alan käyttää, ettei mene samanlaiseksi vaihteluksi kuin Vernalla...

Vernalle liikkeestä seiso, minun pitää edelleen olla tarkka sen äänenpainoni kanssa, pylly meinaa mennä maahan.

Tässäpä taas enimmät.... Viikonloppuna on se wt-leiri siilinjärvellä Vernan kanssa, tosin käyn kotoa käsin, mutta oppia saan kuitenkin! ;) Ja pääsen näkemään wt-kokeen! WAU!Odottaa into piukeana!

Aika lentää...

Tiikeri ei sitten ollut kantavana, eikä pentuja pääse enää tulemaankaan, neiti leikattiin tiistaina ja mennä viuhtoo niinkuin ennenkin. Ja tosi nätisti matkusti autossakin. Oli ensin päivän mulla töissä mukana, hurmaamassa asiakkaita, eikös vain? ;D Ja töiden jälkeen ajeltiin Outokumpuun, pari kertaa naukaisi matkalla, muuten nukkui. lekurissakin istuskeli kaikessa rauhassa vuoroaan odotellen kopissaan ja vaikka ajokoira kävikin nuuhkimassa, ei sanonut mitään. Ollaanpas täällä nyt ylpeää!

Vernerin juoksu alkaa olla lopuillaan, on treenailtu kaikenlaista, niin tokoa kuin nomeakin. Pillitelty paljon!

Ruu perskule otti Vernan juoksusta kimmokkeen ja aloitti juoksunsa (norm. vasta kesäkuussa), joten wt-leiri jää Ruulta väliin ja Verna lähtee tilalle. Saa nähdä kun vaatimuksena oli että pitäisi olla passissa hiljaa, että lennetäänkö sieltä ulos kuin leppäkeihäs, ai kuin niin Verna piippaa? PIIIIIIIIIIP! Mutta onneksi juoksut on jo ohi Muuramen nome-leiriin mennessä, joten sinne päästään koko lauma!(Tikru jää kotiin) Jei! Mutta myös Ruun kans reenailtu molempia ja jopa vepen vientiä! Siitä se vepekausi alkaa!